Aisapuiden paras kaatoaika on syksystä kevääseen, jolloin puut ovat lepotilassa. Joskus tarvitsee vara-aisaa kesälläkin esim. kakkula-aisoihin peltotöissä, jos vanhat rikkoutuvat ja siksi olisikin hyvä olla aina varalta aisapuita kuivumassa. Aisapuuksi soveltuvat tiuhat vuosikasvaimet kasvattaneet puut, jotka ovat jopa vähän kituneet toisten puiden varjossa.
Kestäviä puita ovat esim. koivu, pihlaja ja kuusi. Hyvä aisapuu on kahteen metriin asti mahdollisimman oksaton suorarunkoinen puu, joka on mitoiltaan semmoinen, että siitä saa juuri ja juuri aisat tehtyä. Kokonaispituus pitäisi aluksi olla n.3,5-4 m ja latvapuolen läpimitta vähintään 6 cm.
Nyrkkisääntönä voisi pitää, että hevosen kintereen ja reen nokan väliin jää noin metrin tila hevosen oikoa jalkojaan. Liian lyhyissä aisoissa hevonen saattaa juostessa lyödä jalkansa, kun taas liian pitkät aisat menevät herkemmin poikki ja käännökset vaativat enemmän tilaa.
Myös saverikot voivat olla eri rekimalleissa eri paikoilla, jolloin on hyvä olla varastossa sekä pidempiä, että lyhyempiä aisoja. Esim. kirkko- ja liistereessä saverikot ovat aika edessä, kun taas parireen nokka voi olla tosi pitkä, jolloin saverikot jäävät aika taakse.
Kuvassa ns. s-saverikko.
Saverikkoja on monen mallisia, kuvassa ns. S-saverikko.
Kuoritut aisan aihiot siirretään katoksen alle ilmavaan ja varjoisaan paikkaan kuivumaan kesäksi. Jotkut myös ovat kuulema laittaneet kuusipuut ojaan vettymään pariksi viikoksi sitkistääkseen aisoja. Myös uudet kuivat aisat talvella ennen käyttöön ottoa on syytä jättää muutamaksi päiväksi lumeen kostumaan.
Aisojen teossa kauniina talvipäivänä Niilo Juselius, Jankka Nyman ja Tanja Lundsten sekä hevoset Aino ja Kyllikki.
Siinä ne aisat nyt on valmiina!
Katso myös
Aisapuiden kuorinta
Aisan perärautojen kiinnitys
Aisanpään stopparit
Työhevosharrastajat 