Allekirjoittanut on kiinnostunut historiasta ja wanhan ajan työmenetelmistä ja tutustunut niihin ajan saatossa museoiden ja näyttelyiden kautta. Olen osallistunut myös muutamille vanhan ajan päiville, joilla esitellään vanhoja työmuotoja ihan käytännössä.
Museoiden ajan saatossa harmaantuneet esineet herättävät kyllä kiinnostukseni. Samoin työmenetelmien näkeminen omin silmin. Harvoin kuitenkaan on mahdollisuutta päästä ihan omin käsin kokeilemaan menneen ajan asioita. Tähän tarjoutui mahdollisuus Vierumäellä järjestetyllä työhevoskurssilla.
Oma kokemukseni työhevosista ja ylipäätään hevosista on oikeastaan ihan nolla. Mukana kurssilla ollut vaimoni on harrastanut ratsastusta monia vuosia pikkutytöstä lähtien. Hänelläkään ei kuitenkaan ollut kokemusta hevosella ajamisesta. Molemmille viikonloppu siis tarjosi aivan uudenlaisia kokemuksia.
Kurssilla päästiin heti alusta alkaen tositoimiin. Hevosen valjastus opeteltiin käytännössä ja kaikki halukkaat saivat sitä kokeilla. Valjastuksen jälkeen siirryttiin ajamaan hevosilla pellolla opettajien johdolla. Opettajat muuten olivat kaikki raudanlujia ammattilaisia, vuosikymmeniä hevosmetsätyötä tehneitä alan asiantuntijoita.
Peltoajelun jälkeen siirryttiin nopeasti kohti metsää, jossa valmiiksi kaadetut puut odottivat hakijoitaan. Nopea siirtymä kohti metsää tuntui kuitenkin turvalliselta, vaikka itsellä ei aiempaa kokemusta koko toiminnasta ollutkaan. Välillä paistettiin makkaroita ja juotiin nokipannukahvia.
Seuraava päivä noudatti samaa kaavaa. Kurssilla oli mukana kolme eri hevosta rekineen. Saimme vapaasti vaihdella hevosia ja kokeilla kaikilla kolmella hevosella ajamista. Tämä oli hyödyllistä, sillä kuten jossain määrin ennakkoon tiesinkin, kaikki hevoset ovat omia persooniaan. Ne eivät toimi kuin liukuhihnatyönä tehdyt koneet, vaan vaativat omat niksinsä kuten taivaallisella konepajalla luoduilta työtovereilta voisi odottaakin.
-Jussi F.
Työhevosharrastajat 