Osa 7, tamma Nillukka

Tamma Nillukan kanssa Työmestaruuskilpailuissa

Perjantai, vuoden 2000 kesäkuun viimeinen päivä oli hyvin helteinen. Sinä aamuna käänsimme auton kohti Savonlinnaa, tarkoituksena osallistua Nillukan kanssa työmestaruuskisoihin. Kellarpellon harjoitusradalla oli juoksu- ja kävelykoe. Olin Nillukan kanssa ensimmäisessä lähdössä. Alkulaukka tuli ja siihen meni yksi piste. Kävelyosuus sujui alkusi aivan hyvin, mutta kun tulimme viimeiselle 100 metrille ja Perttunen rupesi kuuluttamaan, meinasi Nillukka panna juoksuksi, kun oli tottumaton koviin ääniin. Jouduin melkein pysähtymään ennen kuin se taipui kävelyyn ja kello oli armoton. Meiltä tuhrautui aikaa ja tulos oli kolme pistettä.

Kävelykokeen jälkeen otimme tavarat ja hevosen kyytiin ja suuntasimme auton kohti Punkaharjua. Lustossa löysimme parkkipaikan vanhojen mäntyjen juurelta. Lähdin siitä kävelemään tarkoituksena katsastaa vetopaikka ja löytyihän se myyntikojujen päästä. Vähän mielessäni epäilin kuinka paljon Nillukka on ihmeissään, kun katoksien pressut lepattivat tuulessa. Autolle palattuani havaitsin Ahosen Matin parkkeeranneen viereemme jo Vilhuliinan ”kanaparvensa” kanssa ja olihan siihen kertynyt jo muitakin uteliaita.

Yksi hyvin pukeutunut herrasmies katseli Nillukkaa ja ajatuksensa kulki: ”Miu mielestäin tuo hevonen ei vejä, on pienet tihrusilmät, miu isä sanoi nii.” Kuuntelin arvostelijaa kummastuneena ja totesin, että kymmenen porrasta veti kirjattaessa.

Sitten seurasi pieni kengityskilpailu Matti Ahosen ja meidän Nummen Markun kesken. ”Ei ollu mitään sovittu, aivan spontaania”.Vaihdettiin vetokengät ja hyvinhän se kävi molemmilta, ammattimiehiä kun ovat. Rupesimme valjastamaan hevosia vetokoetta varten ja Matti huomasi, että heillä on liian lyhyet aisat. Rupesi minulta kyselemään meidän aisoja lainaksi. Sanoin, että sehän on sama jos sodassa viholliselle tykin antaa. Nillukan omistaja Hannu, lupsakka savolainen kun on, sanoi että ilman muuta aisat lainataan, kun Vilhuliina on tyttöjen omistuksessa.

Nillukka keskittyi vetosuoritukseen mielestäni yllättävän hyvin, tulos oli 19 porrasta ja vähän yli. Se jäikin niiden kisojen parhaaksi vetotulokseksi. Vein hevosen autolle ja läksin kaljoille, helteinen päivä oli tehnyt tehtävänsä. Lopputuloksena Nillukka oli kolmas, 0,8 Vilhuliinalle hävinneenä. Liekö ollut aisojen ansiota?

Näistä vuoden 2000 kisoista jäi vielä yksi hauska muisto: kun olimme palkintojenjakoseremonioissa aivan loppuminuuteilla tuli raju ukkoskuuro. Yritin pitää sadetta myyntikatoksessa, mutta Nillukka oli vähän hermostunut, joten lähdimme autolle. Ei ollut kuivaa paikkaa vaatteissa, mutta lämmin kesäsade ei haitannut. Kuuro meni ohi, kokosimme ”roippeet” kyytiin ja käänsimme auton kotisuuntaan. Savonlinnassa kävimme ”pitkäripaisessa” ja harjakaiset pidettiin pienestä tappiomielialasta huolimatta.

Toivo Pulliainen

Mainokset