Osa 3, ruuna Ajopeli

Olin käymässä Varkaudessa Walmetilla ja siellä Pesosen Kyösti Palviaisista kertoi hänellä olevan 6 vuotiaan ruunan Pelimiehestä ja hän kysyi olisiko mahdollista, että ottaisin sen peruskuntoa varten valmennukseen. Sovimme, että menen seuraavana viikonloppuna hevosta katsomaan ja ajamaan.

Sunnuntaiaamuna läksimme naapurin Lassin kanssa käymään Palviaisissa. Kahvin juonnin lomassa kyselin mitä ruunalla on tehty ja minkälainen on käytökseltään. Omapäiseksi ja vähän kovasuiseksi moitti ”oli pudottanut emännän reestä jossain käänteessä ja tullut yksin kotia”. Längillä oli ajettu, mutta kuormaa ajajan lisäksi ei ole ollut kuin heinäpaali ”pienpaali”.

Lähdettiin siitä tallille hevosia katsomaan ja Ajopeliä valjastamaan. Se oli aika vankkarakenteinen ja hyväjalkainen, runko lyhyehkö, valjastettaessa käyttäytyi rauhallisesti.

Ajoimme muutaman kilometrin lenkin ja vähän metsässäkin, toimi tyydyttävästi. Siinä hevosta riisuttaessa sovimme jotta Kyösti tuo sen meille, kun hänelle sopii. Näin myös tapahtui jo samalla viikolla.

Aluksi ajelin tyhjällä reellä ”olihan talvi”. Seuraavaksi läksin metsään, kuormaa aluksi vain muutama ranka. Pikkuhiljaa lisäsin kuormaa ja siitä se työ alkoi sujua. Meillä oli Rissasen Anon ja Piet-Heinin kanssa saha- ja kuitupuun ajoa Huhtimäessä ja vein myös Ajopelin sinne. Alkuun se pelkäsi kuormaajaa kovasti, vei meitä pitkin peltoa miten tahtoi, tottuihan se siihen kun tajusi ettei sille mitään pahaa tee.

Kyllähän sitä omapäisyyttä ilmeni aina joskus. Ano oli lingonnut tien pellonlaitaan ja sitä pitkin pääsi kahdelta kautta varastopaikalle. Kerran sattui niin kun ajelin kuormaa hakemaan ja käänsin tältä lingotulta tieltä metsään, ruuna olikin toista mieltä ja ampaisi täyteen laukkaan. Käänsin toiseen suuntaan ja se onnistui, eihän se siellä umpihangessa kauvaa jaksanut laukata ja kun rauhoittui kävelemään menimme takaisin tielle ja siitä metsään ihan sovinnossa. Tällaisia pikku temppuja siinä oli, mutta jos on viksu hevonen niin jättäähän se ne ja niin teki Ajopelikin.

Ajelin sen talven erilaisia savotoita ja siitä tuli hyvä vetäjä ja nöyrä työhevonen. Silloin ei vielä ollut Koillis-Savon vetokisoja eikä ruuna päässyt SM-kisoihin, joten kilpailut jäi kokeilematta.

Kesän alussa Kyösti vei ruunan kotia, mutta soitti ja kysyi voisinko ajaa Ajopeliä Juvan paikallisraveissa. Tietenkin lupasin, koska tiesin hevosen toimivan. Ei se kilpa-ajosta mitään ymmärtänyt, mutta koelähtö meni juuri läpi, sijoitusta en muista.

Toim. lisäys: r. Ajopeli 1785-86, Pelimies – Ero-Hilppa, Ero-Lohko, kasv. Kyösti Pesonen

Mainokset