Osa 4, Kaksinkertainen työmestari Seita-Sylvia

Ostimme tamman Vesannolta Simo Kauppiselta. Meillä oli kesällä ilmoitus hevosen ostosta ja Simo teki tarjouksen puhelimessa ja kehui niin kuin myyjän kuuluukin. Kuuntelin ja kun lopetti, kysyin hintaa. ”25 000” paukautti myyjä ja minä tähän: ”Panitpa niin suolaisen hinnan etten tule edes katsomaan”. Syksyllä oli Savon Sanomissa ilmoitus: Myydään suomenhevostamma, hinta 10.000,- ja sitten me ostimme Seitan, sillä samasta hevosesta oli kysymys.

Tästä meidän yhteistyömme alkoi. Ei siinä suurempia hankaluuksia ollut, mutta hevosen luonne oli hyvin temperamenttinen. Paikallaan seisominen oli ongelma, se teetti paljon työtä. Vähän auttoi, kun teki kuorman hevosen ollessa metsään päin, mutta ainahan tähän ei ollut mahdollisuutta.

Kyllä siinä aisat ja reen sepi (=etuosa) kolisi kun se takasillaan sätki. Ei siitä kannattanut välittää. Vetäminen oli sille mieluisaa, se oikein nautti kun sai tosissaan kiskoa. Muistan yhden tapauksen, joku kuvaa sen sisukasta luonnetta. Oli vähän hankala maasto ja Seita lähti liikkeelle niin hätäisesti, että en kerinnyt kunnolla ohjaksiin. Takareki luisui sellaisen penkan alle että pidin selvänä, että kuormaa pitää vähentää. En kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä, katselin rauhassa kun Seita tapansa mukaan kuopi ja teuhasi. Yht´äkkiä hevonen puhalsi lähtemään. Oli tipalla että kerkesin kyytiin. Kun päästiin tielle, en arvannut pyytää hevosta huilaamaan. Kun se sitten omasta tahdostaan pysähtyi ja menin katsomaan, huomasin että se oli vetänyt itsensä niin sippiin että tärisi joka paikasta. En olisi uskonut sitä niin ”hulluksi”.

Pulliaisen Topi ja Seita-Sylvia koivurangan ajossa.

Toinen hankaluus johtui siitä, ettei sillä oltu tehty paljon töitä. Varsinkin iltapäivällä se tuli levottomaksi, olisi pitänyt päästä kotiin. Muistan yhdenkin tapauksen kun yritin kääntää varsitieltä metsään. Seita pani päänsä aisan päähän ja vauhti vain kiihtyi. Silloin käänsin arvaamatta toiseen suuntaan ja hevonen erehtyi kääntymään. Ajoin takaisinpäin sinne mistä olin aikonut, mutta tulos oli sama. En aikonut antaa periksi. Vasta neljännellä kerralla hevonen meni mistä halusin.

Kajaanin kisojen jälkeen Seita astutettiin Paavin Pojalla ja siitä syntyi tamma Pojan Seita. Kun varsa tuli vierotusikään tarjosin Seitaa myyntiin. Panin itselleni ehdoksi, että jos saan 15.000,- myyn, mutta lihanhinnalla en pane kiertoon. Syksyllä talutin Seitan karja-autoon. Silloin oli hevosenliha toisenlaisissa hinnoissa, sain melkein 10.000,-. Pojan Seita peri äitinsä tempperamenttisen luonteen. Neljävuotiaana se pantiin työkantakirjaan toisella palkinnolla Leppävirran näyttelyssä. Kokonaisuutena Seita- Sylviasta jäi mukava muisto.

Toim. lisäys: t. Seita-Sylvia 2080-78JT, Seitti – Leksu, Tarmo, kasv. Onni Ojanen

Työmestari Seita-Sylvian jälkeläinen tamma Pojan Seita osallistui Työmestaruuskilpailuihin vuonna 1993, ohjaksissa Toivo Pulliainen.

Mainokset