Verrarin tarina lähti enostaan Veekingistä, jonka ostin 10v sitten ja ihastuin kovasti jousilla kulkevaan kevyesti ohjautuvaan kompaktiin ruunaan. Noin 7v sitten näin myynti ilmoituksen ruunan täyssiskosta ja tein kaupat näkemättä. Verrarin emä Tyylityttö on voimakas veturi ja ihmeellisen rehellinen ratsu. Omistin tuolloin mustan oriin Viran Viekar, josta tuli Verrarin isä.
Verrari syntyi heinäkuisena iltana ja vietin emän ja varsan kanssa koko yön. Leimautuminen on 50/50. Olin saanut ruunalle jatkumon.Kaikki on ollut helppoa alusta lähtien. Verrarilla on kova fysiikka eikä se ole oikein koskaan väsynyt. Opetin ajolle vuotikkaana ja siitä lähtien on ajettu säännöllisesti, tykkään ajaa reellä talvet.3-v joulukuussa kävi ekan yleisökeikan ja onkin oriina näyttävä vossikka.Sillä on ajettu rekeä, vaunuja, kärryjä,auraa ja karhia. Yksikkönä ja parina.
Se asuu neljän tamman kanssa pihatossa ja on ilmeisen tyytyväinen elämäänsä, ensimmäinen jälkeläinen syntyy toukokuussa. Se tulee aina veräjälle kun puuhailen pihalla ja lähtee mielellään töihin. Ratsastuskin on tuttua ja helposti mennään pitkiäkin maastolenkkejä. Näin täti iällä se ei ole itsestäänselvyys, mutta Verrarin ryhti, kevyt ohjaus ja matalat liikkeet tekevät ratsastamisesta helppoa ja olisi mukava pelottomalla oriilla kokeilla joskus matkaratsastuskilpailuja.
Kokeilimme loppuvuodesta myös koelähtöä, mutta ori oli vielä keskentekoinen. Kaikinpuolin monipuolinen, älykäs hevonen ja toivon että erityinen tarinamme jatkuu vielä pitkään. Meillä on ohjelmapalveluita suomenhevosilla ja poroilla, mutta Verrari on minun yksityishevonen. Tyttäreni Riia Miina on kouluttanut oriin ratsastukseen, kuten muutkin kasvattini. Verrarissa on samanlainen piirre kuin enossaan, ottaa huolehtiakseen vieroitetut varsat ja lempeästi kasvattaa kohti aikuisuutta.
Verrari otti jo 2-vuotiaana ”ottopojan” Outisen Laakerista ja ovat edelleen lempeitä ystäviä vaikka tarhaavatkin nyt erikseen.
Työhevosharrastajat 