Työhevosharrastajat

Kirjoittanut: Riikka Salomaa

Lauantaina 26.3.2022 kokoontui muutama metsätöistä ja hevosista kiinnostunutta harrastajaa, myrskyisää kevättalvista säätä uhmaten, Joroisiin Työhevosharrastajien järjestämälle hevostyöajo/puunajo kurssille.

Työhevosharrastajat on Suomenratsut ry:n aluekerho, jonka toiminta-alueena on koko Suomi. Kerhon tarkoituksena on säilyttää työhevosperinne, jakaa tietoa hevosen työkäytöstä ja kannustaa uusia ihmisiä harrastuksen pariin ja hevosen monipuoliseen käyttöön. Tarkoituksen toteuttamiseksi kerho järjestää tapahtumia ja koulutustilaisuuksia. Kurssin vetäjinä toimivat Työhevosharrastajien puheenjohtaja Matti Makkonen ja Eino Leikas. Vetohevosten tehtävistä vastasivat suomenhevostammat Lahja ja Ulla sekä suomenhevosruuna Sutki.Työkohteena oli Helakiven lehto, joka on osa yksityistä METSO-suojelualuetta. Suojelualueen pinta-ala on reilu 15 hehtaaria. Alueesta voi lukea lisää Metsonpolku -sivuston metsänomistajien tarinoista,jossa metsänomistaja Satu Pyörälä kertoo suojelupäätöksestä.

Mukana kurssilla oli myös luonnonhoitotyö suunnitellut Susanna Lahdensalo Metsähallituksesta. Hoitotyö on osa HELMI-ohjelmaa, jossa parannetaan heikentyneitä metsäelinympäristöjä. Helakiven lehto on aikoinaan osittain kuuselle istutettu ja luontaiselta osaaltaankin kuusivaltainen lehto.Hoitotyön tarkoituksena oli lisätä valoa ja kasvutilaa kuusten seassa kasvavalle lehtipuustolle, lähinnä suurille haavoille, sekä maapohjan lehtokasvillisuudelle.

Metsuri oli käynyt edellisenä päivänä kaatamassa ja katkomassa kuusipuutavaran, jota kurssipäivänä oli tarkoitus ajaa tien varteen. Suunniteltuihin hoitotöihin kuului myös lahopuun lisääminen alueelle. Sitä varten Susanna oli varannut mukaan kuorimaraudan, jolla halukkaat saivat kokeilla kuusten kaulaamista. Ohjeena oli, että kaulata sai mistä vaan alueen keskeltä, mutta alueen laitamilla ei saanut kuusia kaulata, etteivät kaarnakuoriaiset lähde sitä kautta leviämään alueelle.

Keli oli hevosille haastava. Hevoset ovat saalis- ja pakoeläiminä tavallista jännittyineempiä tuulisella kelillä, koska niiden on vaikea kuulla mahdollisesti lähestyvää vaaraa. Hanki oli kova ja polku upotti hevosia. Vanhaan savotta-aikaan uran tekeminen ajohevosille olikin yksi savotan tärkeimpiä valmistelutehtäviä. Näistä syistä hevoset olivat varsinkin alussa hyvin vauhdikkaita vetotyössään.

Puut ajettiin parireellä, joka kääntyy hyvin pienessäkin tilassa. Hevoset vetivät rekeä aisojen avulla luokkivaljastuksella. Reki liukui hyvin lumella ja ajosta ei jää lopulta jälkiä maastoon juuri lainkaan. Päivä oli antoisa ja lihasvoimiakin sai käyttää tukkisaksien kanssa tukkipuita kyytiin hilatessa. Hevoset toki hoitivat sen eniten voimaa vaativan osuuden ja kuljettivat tukkeja ja työläisiä työmaalta noin puolen kilometrin päähän tien varteen. Tauolla hevoset saivat heinää ja vettä. Osallistujat saivat paistaa nuotiolla makkaraa ja juoda nokipannukahvit.