DIAGNOOSINA HEVOSPSYKOOSI
Kirjoittaja:Päivi Meriläinen
Kuulin tuon sanan vasta hiljattain. Aihe kiinnosti ja googlaamalla oireita, netistä löytää nopeasti ja helposti diagnoosin vaivaan kuin vaivaan. Totesin nopeasti että olen sairastunut hevospsykoosiin, kuten lähipiirissäni moni muukin (ennen käytettiin sanaa hevoshullu, mutta on kai nykyään muodikkaampaa kutsua sitä psykoosiksi). Vakavissa tapauksissa päällimmäisenä oireena on hevosmäärän kasvattaminen. Itselläni on lieväoireinen versio (omistan vain yhden hevosen), mutta oman empiirisen tutkimukseni mukaan lievä voi muuttua vakavaksi milloin vain.
Facebookkia käyttää moni hevospsykoositartunnan saanut. Niin minäkin. Näin joskus elosyyskuun vaihteessa ilmoituksen TYÖHEVOSHARRASTAJIEN facesivuilla tulevasta jalostusarvostelun ajo- ja valjastuskurssista. He olivat ovelasti tehneet ilmoittautumisen netin kautta niin helpoksi, että huomasin ilmoittautuneeni kurssille välittömästi. Samoin oli käynyt monelle muullekin.Joten meitä starttasi 12.10.2019 lauantaiaamuna täältä Heinolasta 3 hengen porukka kohti Lahden Jokimaata, työhevoskurssille, jossa tapasimmekin varmaan reilu parikymmentä muutakin asiasta kiinnostunutta.
Kurssi-ilmoituksessa mainittiin, että sieltä voi hakea vastauksia mm. siihen, onko hevosellani oikeanlaiset länget, miten ajettavuuskokeeseen kuuluva veto-osuus suoritetaan, kuinka saan luokin pysymään paikallaan, peruuttaako hevoseni aisojen väliin, miten valjastan hevosen työkärryjen eteen. Just joo!! Tuo ei pitänyt paikkaansa!
Jokimaan kurssi Kuvaaja:Tanja Lundsten
Meille annettiin niin paljon enemmän tietoa, oppia ja kokemuksia, kuin mitä ilmoituksessa luvattiin, että tässä pohdin, mihin voisi valittaa. Onhan se nyt outoa, että yhden päivän aikana tulee pää täyteen. Siis uutta tietoa. Pääsimme keskustelemaan länkimestareiden kanssa ja näkemään, miten länkien tekoa varten tehdään muotti. Sain tietoa länkien valmistuksesta, ihan siitä alkaen, miten valitaan sopiva länkipuu metsästä kaadettavaksi. Työmäärään nähden länget ovat kyllä edullisia. Ja koska minulla on tämä hevospsykoosi, kuvittelin hetken jo itseni jonkun länkimestarin oppiin, jotta saataisi uusia ja nuoria längentekijöitä. Sitten muistin, ettei keski-ikäinen enää ole nuori.
Kurssin avulla osaan minäkin nyt paremmin sovitella omalle varsalleni länkiä. Tunsin itseni pikkulapseksi karkkikaupassa, kun pääsin kyselemään kokeneilta työhevosihmisiltä heidän näkemyksiään. Kukaan ei tuntunut ärsyyntyvän kyselytulvasta. Tai ei ainakaan näyttänyt sitä. Ilmapiiri tuntui lämpimältä ja rennolta, päivä oli täydellisen onnistunut. Työhevosharrastajien tapa toimia, kokoamalla ihmiset yhteen paikkaan, on tehokas tapa viedä arvokasta tietoa eteenpäin. Näitä asioita ei oikein muutoin pääse opiskelemaan käytännössä.
Päivän mittaan huuliltani irtosi monia kysymyksiä joita en olisi ilman tätä kurssia osannut kysyä. Vertaistuki tässäkin tapauksessa paras tuki. Oli hienoa kun paikalla oli monta demohevosta. Oli eri ikäisiä, kokeneita ja ei-kokeneita työhevosia, joten pääsimme ihan konkreettisesti näkemään ja kokemaan, miten esimerkiksi hevosta opetetaan työhevosvaljaisiin ja aisojen väliin. Tämä oli tärkeää oppia, kun minulla on 2v varsa, jolle haluan opettaa työajoa. Kurssilla saimme myös vapaasti kokeilla työhevosajoa mitä erilaisimmilla työkärryillä, niitä oli siellä moneen eri käyttötarkoitukseen. Se oli mahtavaa. Minäkin ajoin ensimmäistä kertaa ikinä nelipyöräisiä suuria kärryjä, joilla ajettiin seisten. Olin aika polleena, kun sain ohjat käsiini. Sain harjoitella jalostusarvostelussa vaadittavaa pujottelutehtävää ja muita ajotehtäviä.
Työhevosvaljastuksesta saimme oppia tekemällä itse, kuuntelemalla ja katsomalla. Paikalle oli tuotu erilaisia valjaita, joihin sai tutustua ja nähdä valjastustapoja. Paikkavalintana Jokimaan ravikeskus oli napakymppi. Kurssipäivään sisältyvät aamukahvi sämpylöineen, lounaineen ja pullakahveineen kruunasi muutenkin hienon päivän. Oman elämäni hevospsykoosin asiantuntijana olen vakuuttunut siitä, että työhevosharrastajien yhteen hiileen puhaltaminen auttaa meitä, joita tämänkaltainen psykoosi vaivaa. Mikään ei ole parempaa terapiaa, kuin iso porukka, jossa jokainen haluaa jakaa kokemuksiaan, tietotaitoaan ja auttaa toinen toistaan. Ja kaiken tämän keskiössä on hevonen. Eikä mikä tahansa hevonen, vaan ihan aito SUOMENHEVONEN!
Ja vaikka minulla nyt onkin pää täynnä (sitä tietoa), olen todella kiitollinen siitä, että tällaisia kursseja järjestetään. Ihan loistava tapa levittää osaamista.
Työhevosharrastajat 